En tiedä, mistä on tänä vuonna mieleeni juurtunut ajatus, että olen myöhässä niin päiväkotitätien, perheen kuin ystävienkin lahjamuistamisten kanssa puhumattakaan kodin jouluvalmisteluista. Nythän on vielä marraskuu! Ehkä se on se jatkuvasti mielen päällä oleva hoppu ja kiire. Mietin muuten tässä yksi päivä, että vielä silloin kun lapset olivat pieniä ja olin äitiyslomalla, saatoin moittia itseäni iltaisin jos en ollut tehnyt jotakin "hyödyllistä". Tämä hyödyllinen tekeminen saattoi olla siivoamista, urheilua, lasten kanssa erilaisissa tapahtumissa tai puistoissa käyntiä. Kuitenkin pelkästään kotona lasten kanssa leikkimistä en siihen laskenut. Nykyään ajatus on kääntynyt aika tavalla päälaelle ja mielessä pyörii, että koska sitä ei tarvitsisi olla hyödyllinen ja saisi vaikka istahtaa useammin sohvalle. 

Tänä vuonna joulu on melko vähäeleinen. Tai ainahan se on ollut, sillä kodissamme ei nähdä värileikkejä ja tonttuja joka nurkalla. Tänä vuonna joulu tulee kuitenkin vähemmällä hössöttämisellä. Jo syksyllä päätin, että me emme lähetä joulukortteja, vaan rahat sijoitetaan Joulupuu -keräykseen. Lähipiirin kesken vaihdamme vain muutamia lahjoja, sillä isoin lahja odottaa matkan muodossa jo tammikuun lopussa. Kodin jouluun aion panostaa, mutta koska vietämme pyhät muualla ei meidän tarvitse miettiä esimerkiksi ruokailuja. Joulusiivouksenkin aion tänä vuonna ottaa rennommin, sillä tiedän että kevätauringon myötä siivousvimma nostaa uudelleen päätään. Auringonvalo paljastaa kaikki pienimmätkin epäkohdat, joten on aivan turhaa käydä kaappeja läpi kahdesti vain muutaman kuukauden tähden. 

Jos siis olenkin onnistunut kasamaan itselleni jo varhaisen joulustressin niin tämän tekstin myötä viimeistään tajusin, että aivan turha tässä on ahdistua. Suorittaja -minä voi istua sohvalla huoleti tänään hieman pidempään.

// preparing for Christmas

Voi miten olenkaan kaivannut tänne blogin puolelle. Arki-illat vierähtävät siivillä, kun ensin kiirehdit töistä viemään lapsia harjoituksiin ja pikaisten kotitöiden kautta iltapuuhat, hetki sohvalla sosiaalista mediaa selaillen, kunnes silmäluomet alkavat painaa ja on pakko antaa periksi. Asiaakin olisi ja paljon, joten ajattelin koota mielen päällä olevia ajatuksia jäätä rikkomaan.

Ensinnäkin tuntuu, että olen auttamatta myöhässä joulun kanssa ja oikeastaan vähän kaiken kanssa (siitä kertonee esimerkiksi postauksen kuvat, jotka ovat tosin viime viikonlopulta, mutta eivät juuri viittaa marraskuuhun). Vielä viikko sitten koko joulumieli oli kadoksissa ja ajattelin, että olen taatusti viimeinen koristelemaan kotini jouluksi. Kiireessä oma mieli teki tepposet ja huomasin, että olimme ensimmäinen talo kotikadullamme, kenen pihasta löytyi jouluvalot. Näitä valoja tarvinnee vielä hienosäätää, sillä 80 led -valoa kahden rinnan korkuisen rungollisen pallotuijan ympärillä on aavistuksen liian amerikkalainen viritelmä makuuni jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Joulun ohella haluan kertoa teille, että osallistuin viime viikolla ravintovalmentaja Paula Heinosen luennolle. Onko täällä muita Paulan luennoille osallistuneita? Oli erittäin kekseliästä syödä pikaruoka-ateria juuri edellisenä iltana, koska kuten arvata saattaa, tuntuu prosessoitu ruoka hetken aikaa maailman luokan virheeltä. Minusta ei missään nimessä saa hifistelijää ruuan suhteen, sillä arvostan myös ruuan helppoutta. Vahvan jäljen Paulan ohjeet kuitenkin jättivät, sillä huomaan aktiivisesti kiinnittäväni huomiota valintoihin kaupassa ja siihen, että saamme lasten kanssa esimerkiksi tarvittavat vitamiinit. Nämä ravitsemusasiat ovat olleet pinnalla meidän perheessä oikeastaan koko syksyn, joten ehkäpä kirjoitan niistä vielä tarkemmin lisää.

Syksyn hektisenä viikkoina päätimme laittaa kolmannen talon rakennusprojektin hetkeksi hyllylle. Emme arkkitehdin piirtämistä kuvista löytäneet oikein sitä punaista lankaa, millaisen talosta haluamme ja tämän vuoksi päätettiin ottaa aikalisä. Pakon edessä luovuus kärsi. Tällä hetkellä koko talon rakentaminen on yksi iso kysymysmerkki, sillä tämä nykyinen talo rappauksineen aiheuttaa edelleen murheita ja mieheni on saanut opiskelupaikan Tampereelta! Hän aloittaa tammikuussa opinnot työnohella. Arki tulee siis muuttumaan jonkin verran. Silti ajatuksesta rakentaa uusi koti en halua luopua. Tontti on hyvä ja se mahdollistaa jo monta sellaista asiaa, mitä tämä tontti ei mahdollistanut. Ehkäpä tässä nyt päällimmäiset ajatukset menneiltä viikoilta. Hyvää viikonloppua itse kullekin!

// I've missed writing my blog. Here's a few things what's been going on in my life past weeks. 

Luonnoksissa on majaillut jo pidemmän aikaa postaus meidän kodin isommasta wc:stä. Olemme asuneet tässä talossa reilut kaksi ja puoli vuotta, mutta tämä tila ei ole aiemmin täällä blogin puolella näkynyt. Syy on varsin klassinen - se valokuvaamisen vaikeus. Isompi wc sijoittuu poikien makuuhuoneiden väliin ja vaikka tilassa yksi ikkuna onkin, luonnonvalo on vähäinen ja vastavaloon kuvaaminenkin tuo omat ongelmansa. Kuvista lienee mahdollista hahmottaa kuitenkin isoimmat linjaukset ja kalusteiden sijoittelu.

Sisustukseltaan tila on hyvin pelkistetty. Päätyseinällä ikkunan alla on Idon seinäwc. Tämä on samaa sarjaa kuin ensimmäisessäkin kodissa käyttämämme seinäwc:t. Kotelo laatoitettiin Pukkilan vaaleanharmaalla laatalla ja lattiassa on sama laatta tummanharmaana, mutta isommassa koossa. Seinät ovat maalattu Tikkurilan Paperi -sävyllä, jota on käytetty myös muualla kodissa. Ovesta katsottuna oikealla seinällä oleva säilytyskaluste on Temalin valikoimasta. Taso ja allas ovat emalia. Halusin emalitason, koska viime kodissa valkoinen laminaattitaso vessassa ei pidemmän päälle näyttänyt enää kauniilta. Tason alla on kaksi valkoista, yhtä leveää laatikkoa, joihin mahtuu kaikki käyttötavara hammasharjoista ihovoiteisiin. Sisältö ei ole aivan noin autenttinen kuin kuvassa, mutta päätin säästää teidät riemunkirjavalta purkkiarsenaalilta. Jostakin kumman syystä mies ei ole yhtä tarkka purkkien ulkonäöstä kuin itse olen. Säilytyskalusteen lisäksi samalla seinällä on lähes katon rajaan yltävä koko tason levyinen peili, joka tuo tilaan avaruuden tuntua. Kokonaisuutena wc on toimiva, mutta aina sellaisia pieniä muutoskohteita löytyy. 

// the bathroom