Puolivuosittainen vaatekaapin järjesteleminen on jälleen ajankohtaista, kun sortsit ja hameet vaihtuvat lämpimiin neuleisiin ja farkkuihin. Viime viikonloppuna sain siivottua viimeisen puuttuvan laatikoston ja jäin samalla miettimään omaa tyyliäni. Otsikossa puhun tyylin löytymisestä, mutta yhtä hyvin voisi puhua oman tyylin kehittymisestä. 

Kuten sisustuksessa niin myös pukeutumisessa keskityn ajattomiin valintoihin ja yhdisteltävyyteen. Sisustuksessa tämä ajatus on muutaman askeleen edellä, sillä hankintalista on paljon pidempi pukeutumisen saralla. Väripaletti on neutraali. Suosin paljon mustaa, harmaata, valkoista ja tummansinistä vuoden ajasta ja vaatekappaleesta riippumatta. Materiaalin suhteen en ole kovin tarkka. Tietysti luonnonmateriaalit ovat etusijalla, mutta myös keinokuituisia vaatteita joukosta löytyy. Tärkeintä on vaatteen helppohoitoisuus, joka minulle merkitsee yleensä sitä, että tuote kestää konepesun. Olen todella laiska pesemään vaatteitani käsin tai viemään pesulaan puhdistusta varten. 

Nykyään teen enää harvoin heräteostoksia. Näin ei ole kuitenkaan ollut aina. Joskus sitä lähdettiin varta vasten vaatekaupasta hakemaan uuttaa paitaa viikonlopun illanviettoihin. Silloin värien ja vaatteiden kirjo oli paljon laajempi ja laukkujakin löytyi eri väreissä jokaista asukokonaisuutta ajatellen. Se oli sitä aikaa, jolloin kodista löytyi myös sininen sohva ja pähkinänvärinen kirjahylly!

Nykyinen tyylini on jalostunut oikeastaan vasta viimeisen viiden vuoden aikana. Rahankäyttöä tarvitsee priorisoida eri tavalla ja sen vuoksi arvostan niin vaatteiden kuin huonekalujenkin pitkää käyttöikää. Erilaisten sosiaalisten medioiden, esimerkiksi Pinterestin ja blogien seuraaminen ovat auttaneet jäsentämään omaa tyyliä. Korkokengät boyfriend -farkkujen kanssa näyttävät hyviltä, mutta sellainen pukeutuminen ei ole ominta minua. Vaatekaappia on turha täyttää vaatteilla tai niiden trendikkäillä yhdistelmillä jos ne eivät päädy yllesi. Siinä riittää vielä itselläkin opeteltavaa.

// my style

Pienen sisustusbloggaajaryhmämme kesken kiertää kuukausittain haaste ja tällä kertaa päätin itsekin ottaa siihen osaa. Haasteen ilmoille heitti Suvi Zubi's Corner -blogista ja aiheena on sisustaminen pienellä rahalla. Useampi bloggaaja on aiheesta jo kirjoittanut ja vinkit alkavat ehkä ainakin osittain toistaa itseään. Goffee Table Diary -blogin Giseldan tavoin ajattelen, että kauniin sisustuksen lähtökohtana on siisti ja puhdas tila. Jos tavarat ovat hujan hajan, jaloissa juoksee villakoiria ja eteisen matolta löytyy kerros hiekkaa, hukkuu kauniskin sisustus sekamelskaan eikä se pääse millään tavoin oikeuksiinsa.

Oman kotimme sisustus on rakentunut vahvasti pihistä ja panosta -ajatusmallia käyttäen. Olen panostanut esimerkiksi erilaisiin tuoleihin ja valaisimiin, sillä kantapään kautta olen oppinut, että se kannattaa. Kalliimmat hankinnat on tehty ajatuksella ja vähän kerrallaan. Panostan ajattomiin valintoihin, joiden ajattelen kestävän matkassani läpi vuosikymmenten. Sen sijaan esimerkiksi keittiön pöytä on edullisemmasta päästä, sillä pienten lasten kanssa ruokapöytä joutuu aivan erilaiselle koetukselle. Niin ikään ne lasten huoneiden kalusteet, joihin pienet kädet yltävät, ovat meillä Ikean valikoimasta.

Parasta terapiaa viikon päätteeksi on ollut kodin siivous ja siinä samassa sisustaminen. Tällä viikolla viikkosiivouksen yhteydessä vaihdoin sohvalle uudet tyynynpäälliset. Itse lukeudun niihin ihmisiin, joiden mieli pysyy tasaisempana ja ajatukset kasassa, kun koti on siisti. Sisustuksessa innostun nyt materiaalina tällä hetkellä sametista ja ylipäänsä tummista sävyistä. Sohvalta löytyykin kaksi Linumin tummanharmaata tyynyä. Makuuhuoneeseen haluaisin vielä syksyksi oikein tummat lakanat.

Kesälomalla innostuin jälleen lukemaan kirjoja. Ehdin lukea Aino-Kaisa Saarisen elämänkerran sekä jo viime syksystä asti mielessä pyörineen Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää. Yleensä haen kirjoilta vastapainoa ja ajattelin Moyesin kirjan muistuttavan liikaa työstäni, vaikka en henkilökohtaisena avustajana työskentelekään. Turhaan olin huolissani, kirja oli aivan ihana! Nyt lukuvuorossa on kepeämpää luettavaa. Meillä on aina Pariisi on tähän mennessä osoittautunut juuri täydelliseksi pimeneviin iltoihin.