En voi kylliksi hehkuttaa tuota lisääntyvän valon määrän tuomaa hyvää oloa. Energiaa on aivan eri tavalla, vaikka tuntuukin, että talon rakentamiseen liittyvät projektit junnaavat paikallaan. Näin ei toki ole, mutta kai sitä jotenkin olettaa, että valmista pitäisi syntyä samassa tahdissa lujaa laukkaavien ajatusten kanssa.

 

 

Kevät on hiipinyt sisustukseen varsin maltillisesti, mutta en voinut vastustaa perjantaisella kukkakauppakäynnillä vastaan tullutta magnolian oksaa. Niitä on näkynyt nyt niin monissa kodeissa ja onhan tuo aivan uskomattoman kaunis. Sitä paitsi en uskonut, että sitä edes täältä pienestä kaupungistamme löytyisi. Suurin osa teistä tietää, että en ole mikään väreillä revittelijä. Magnolian oksan laitoin kuitenkin viime syksynä Plantagenista ostamaani hennon siniseen maljakkoon. Tuo kuviointi on vähän samaa henkeä Lyngbyn maljakoiden kanssa, joita suuresti rakastan.

 

Mukavaa keskiviikkoiltaa! Tässä nyt ne lupaamani kuvat makuuhuoneen tauluseinästä. Kollaasi syntyi jo lähes olemassa olevista tauluista. Ainoastaan ylempi mustavalkoinen valokuva vanhemmasta pojasta noin puolentoista vuoden ikäisenä on uusi. Alemmassa valokuvassa on nuorempi poika muutaman kuukauden ikäisenä. Tämä taulu ehti olla tässä talossa jo myös käytäväseinällä, mutta jotenkin ajan kuluessa alkoi tuntua siltä, että haluan poikien kuvat makuuhuoneeseemme ja jotakin vähemmän henkilökohtaista yleisiin tiloihin. Hölmöä ehkä, koska kodissahan kaikki on toisaalta henkilökohtaista.

 

Kolmanneksi tähän kollaasiin valikoitui Ylva Skarpin Balance. Se sopi värimaailmaltaan parhaiten ja sen sanoma oli myös sellainen, jonka voi yhdistää näihin valokuviin. Niin kuin aikaisemmin mainitsinkin niin en ole vain sellaisten boheemien yhdistelmien ystävä, vaan pienten osien pitää sulautua yhteen. Tämän myötä taas yksi tehtävä vähemmän listalla! Ihana tunne.

 

// Photographs of my boys and Ylva Skarp art work on the bedroom wall.

 

Kerroin alkuviikolla, että viime viikonloppuna hääräilin kokonaan uuden projektin kimpussa. Nimittäin maalasin vanhemman pojan huoneen kaksi seinää. Siellähän on aikaisemmin ollut yksi tumman sininen tehosteseinä, mutta jotenkin mieli teki rauhoittaa tunnelmaa ja lisäksi erottaa poikien huoneet keskenään. Nuoremmalla pojallahan on samanlainen tehosteseinä. Aivan oitis ei eskarilainen ollut maalisävystä samaa mieltä, mutta kompromissien kautta päädyimme yhdessä Tikkurilan Akaattiin, joka on hieman siniseen taittava harmaa.

 

Pääsette vierailulle vielä paremmin, mutta nyt kuitenkin siihen eilen päättyneeseen BEdesignin julistearvontaan, sillä random.org arpoi voittajaksi Syvältä -blogin Sannan. Paljon onnea! Kiitos kaikille muillekin osallistujille ja oikein ihanaa viikonloppua.

 

En tiedä onko se miehen lähestyvä kesäloman loppu vai mikä, mutta jotenkin minut on vallannut vimmattu halu saada tämä koti edes sisältäpäin pian valmiiksi. Tai no eihän sisustus ole varmasti ikinä valmis, mutta sellaiset isommat linjaukset kuitenkin. Yksi isompi keskeneräinen projekti on ollut meidän makuuhuoneen sekä makuuhuoneita ja oleskelutiloja erottavan käytävän tauluseinien rakentaminen. En halunnut mitään isoa kokonaisuutta, mutta jo pienelläkin määrällä tauluja herää seinätkin eloon. Valmiina minulla oli myös jo ihan kiva määrä tauluja, mutta ne kaipasivat uudelleen ryhmittelyä ja yhtenäistä linjavetoa. Niin ihania kuin boheemit kollaasit ovatkin, eivät ne ole oma juttuni. Jonkinlainen punainen lanka pitää olla. Niinpä parisen viikkoa sitten viikonloppuna päätin, että nyt tämä homma hoidetaan pois alta ja aika pian olikin selvää, mikä taulu kiinnitetään ja mille seinälle. Vaadittiin vain se ryhtyminen.

 

Tälle viikkoa osui jännä sattuma. Tilasin viime viikolla itselleni BEdesignin ihastuttavan käsinkirjoitetun julisteen "Let's never forget the first time we met". Onneksi tai epäonneksi, miten sitä kukin haluaa ajatella, posti toi minulle tummalla pohjalla olevan konekirjoitetun julisteen. BEdesignilla olivat pahoillaan tapahtuneesta ja lähettivät alun perin tilaamani julisteen, mutta korvaukseksi sain pitää myös tämän ensiksi lähetetyn printin. Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin laittaa hyvän kiertämään ja päätin arpoa ylläolevan kuvan julisteen teille lukijoille.

 

Arvonnan säännöt ovat seuraavat: Arvonta alkaa nyt ja päättyy perjantaina 19.2 klo 21:00. Arvontaan osallistut jättämällä kommentin. Lisäksi voit tuplata mahdollisuutesi osallistua olemalla blogini julkinen lukija tai tykkäämällä blogin Facebook -sivuista. Muista kertoa, kuinka monella arvalla olet mukana ja jätä myös toimiva sähköpostiosoite, jotta tavoitan voittajan.

 

Oikein hyvää ystävänpäivää juuri sinulle!

 

Kuvat 1 / 2 / 3   

 

Erilaisten tuolien lisäksi erityinen paikka sydämestäni löytyy kauniille valaisimille, joista tässä viime aikaisin viehätykseni Flosin IC. Flos on italialainen vuonna 1962 perustettu design yritys, ja tämän sarjan yritykselle on suunnitellut Michael Anastassiades. IC -sarjasta löytyy niin lattia-, katto-, seinä- kuin pöytävalaisimiakin kahdessa eri koossa. Tuo ensimmäisen kuvan korkeamman mallinen pöytävalaisin on kokoelman oma suosikkini ja toivottavasti se jonain päivänä sulostuttaa aamuja yöpöydälläni. Mielestäni tässä valaisimessa on kaikki se, mitä yksinkertainen, kaunis ja ajaton design parhaimmillaan on.

 

// My latest material desire Flos IC.  

 

Meillä oli eilen pitkästä aikaa vapaa lauantai lasten menoista, joten käytimme heti tilaisuuden hyväksi ja suuntasimme Raisioon Ikeaan ostamaan kodinhoitohuoneen kaappien säilytysjärjestelmää. Samalla poikkesimme pikaisesti Kodin1:ssä, sillä meiltä on uupunut kotoa seinäkello. Ilmankin varmasti olisimme jatkossa pärjänneet, mutta tuo eskarilainen alkaa olla sellaisessa iässä, että kellon oppiminen on ajankohtaista jo syksyllä alkavaa kouluakin varten.