Näin juhannuksen kynnyksellä on sopivaa tehdä pieni välitilinpäätös kuluneesta keväästä ja kesästä. Arki-illat ovat kuluneet siivillä, sillä mieheni on tehnyt pitkiä työpäiviä ja vastuu niin lasten jalkapalloharrastuksesta, oman joukkueeni valmentamisesta ja kodinhoidosta on jäänyt minulle. Samalla olen yrittänyt hyödyntää jokaisen ylimääräisen hetken töissä rästihommien tekemiseen, sillä tähän aikaan vuodesta niihin juttuihin löytää parhaiten aikaa. Välillä on kieltämättä tuntunut, että paletti karkaa käsistä. Juhannus on ollut kaiken aikaa eräänlainen tavoiteraja, sillä tästä eteenpäin tahti rauhoittuu. Jalkapallo jää pian muutamaksi viikkoa tauolle ja joukkuekin aloittaa nyt omatoimisen harjoittelujakson. Niin voimaannuttavia kuin lasten harrastaminen ja valmentaminen ovatkin, tulee tämä hengähdystauko tarpeeseen! Ilman ihania naapureita ja lasten kavereita homma olisi ollut monin verroin hankalampaa - jokin grilli-ilta kiitokseksi lienee paikallaan.

Virallinen aiheeni tänään on kuitenkin tuo talon valmistunut rappaus. Urakka valmistui lopulta reilussa kahdessa viikossa ja lopputulos on oikein kiva. Ensiksi ajattelin, että kokonaisuudesta tuli turhan vaalea, mutta silmä on ilmeisesti tottunut, sillä enää se ei harmita lainkaan niin paljon. Kun sokkeli vielä ennätetään maalata tummaksi, tuo se mukavaa kontrasti lopputulokseen. Tässä samalla olemme miettineet tulevan kodin julkisivujen väriä. Rakennusmääräyksissä materiaaliksi on määrätty jälleen rappaus. Haaveissa olisi valkoinen koti, mutta arveluttaa värin arkuus. Samalla asuinalueella on jokunen valkoiseksi rapattu talo ja osassa aika hurjankin näköisiä jälkiä. Löytyykö ruudun toiselta puolelta kokemuksia?

Joka tapauksessa oikein ihanaa juhannusta; toivotaan aurinkoa, rauhaa ja rentoutumista!