Siihen meni aika tarkkaan ottaen vuosi, että yläkerta tai oikeammin parvi saatiin käyttökelpoiseen kuntoon. Isoin tekijä oli tietysti portaiden valmistuminen, mutta myös ydinpommin jäljiltä oleva Ikean sinisten kassien kasa, joka täytyi selvittää. Sohvan taakse on piilotettu vielä kirpparille joutavat pussit, muutama taulu, jääkiekkokasseja  sekä pari ylimääräistä keittiön hyllyä. Näkymä on silti huikean paljon siistimpi kuin pääsiäisen aikoihin, jolloin haimme Ikeasta valkoisen kaappikokonaisuuden. Kurkataan niihin ja laajemmin parvelle tuonnempana, kun viimeisetkin listat ja jakotukkia peittävä levy ovat paikoillaan. Joka tapauksessa olen aika innoissani, että viimeinenkin nurkka talossa alkaa olla asumiskelpoinen.

Eilisen synttärityttö täällä hei. Näin kun kolmekymppisistäkin on jo muutama vuosi, on tuo juhliminen hyvin paljon maltillisempaa. Tänään kuitenkin puetaan hieman parempaa päälle ja nautitaan lasi kuohuviiniä muotinäytöksessä. Bloggaajakollegat matkaavat Helsinkiin ja voi täytyisi itsekin jonain päivänä uskaltautua mukaan.

Hankinnat ovat viime kuukausina pyörineet paljon sisustamisen puolella, mutta nyt sopivien aleprosenttien siivittämänä tein kuun alussa muutaman täsmäostoksen. Minulla on tapana kirjoittaa toivelistaa, jolloin todelliset haaveet pysyvät tiukasti järjestyksessä ja ovat varmasti tarkkaan harkittuja. Ensinnäkin olen etsinyt laukkukokoelmaani clutchiksi taipuvaa crossbody -mallista pikkulaukkua, johon mahtuu sopivasti kortit, puhelin ja huulipuna. Tarkan tutkimustyön jälkeen päädyin Michael Korsin Large Jet Set Travel Phone crossbodyyn, joka osoittautui kyllä aivan täydelliseksi kokonsa puolesta. Tänään puen ylleni myös Vilan ohuen valkoisen paidan, jonka kaltaiset paidat ovat oman vaatekaappini kulmakiviä. Stockmannin hulluilta päiviltä löysin Efva Attlingin Ring Around -kaulakorun, joka sopii muotokielensä ansiosta monen muun koruni kaveriksi. Mutta nyt meikin tekoon. Kampaus instan puolella. Aurinkoista perjantai-iltaa!

Synttäreitä varten toimeennuin pesemään portaikon lasikaiteet ja nyt näette tekin valmiin lopputuloksen porrasaskelmineen. Portaikon rungon meille teki mieheni työkaveri ja lasikaiteet tilattiin Rauman Lasi ja Peililtä. Pohdimme askelmien tekoa itse, mutta lopulta päädyimme kuitenkin teettämään askelmat puusepällä. Ja täytyy kyllä todeta, että jälki on huippuluokkaa. Itse tekemällä ei varmasti olisi saanut yhtä tasaista jälkeä.

Lauantaina sentään jo pääsin jalkeille, mutta touhuamisen lomassa oli pakko istua välillä alas. Siinä sitten mietiskelin, että olen tainnut näiden kahden viimeisen vuorokauden aikana istua enemmän sohvalla kuin koko alkuvuonna! Viikonloppuisin kotiprojektit, ulkoilu ja lasten kanssa touhuaminen vievät helposti mennessään ja sitä huomaa hengähtävänsä vasta iltatoimien jälkeen. Aivan kuten arkenakin. Ja en millään muotoa valita, mutta oikein hätkähdin tuota ajatusta, että mitä järkeä on omistaa sohva, jos siinä ei ehdi istua. ;)

Mieli teki tänään kyllä kirjoittaa paljon aurinkoisemmasta aiheesta, kuten vaikka pihasuunnitelmista. Ajattelin tämän olleen kuitenkin tärkeä muistutus siitä, että ei ole pahasta pihistää itselleen pieniä hetkiä pitkin päivää ja oikaista sohvalle. Joskus voi olla tekemättä mitään.

 

Olen aikaisemminkin maininnut, että innostun nykyään kovasti murretuin sävyin maalatuista seinistä. Omassa kodissa idea on vaikeampi toteuttaa arkkitehtuurisista syistä johtuen, mutta ehkäpä ensi kodissa sitten. Valkoista vasten voi toisaalta enemmän leikkiä irtokalusteiden väreillä ja erilaisia asetelmia rakentamalla tai sitten minulla on vain huono mielikuvitus. ;)

 

Keittiö on ihanan kodikas. Mielestäni kodikkuus on sellainen asia, jota on huomattavasti vaikeampi luoda uuteen kotiin kuin vanhaan. Kulunut lautalattia, koristeelliset ja korkeat lattialistat, seinäpatterit ja ikkunalaudat antavat jo lähtökohdiltaan aika herkullisen asetelman. Olen itse tähän asti vierastanut ylimääräistä tavaraa keittiön tasoilla, mutta taidanpa viikonlopun kauppareissulla ostaa muutaman yrtin väriä tuomaan. Niin kutsuvalta tuo keittiö näyttää.

 

Sisustuksessa on käytetty paljon muitakin sellaisia elementtejä, jotka edelleen miellyttävät silmää. Kylpyhuoneen marmorilaatta on yksi sellainen. Valitsimme tähän kotiin kylpytiloihin tummaa marmorikuvioitua laattaa, mutta kieltämättä tuo vaaleakin on upea, vaikka käytännöllisyys hieman askarruttaa. Olohuoneen sohvalle käpertyisin oikein mielelläni teekupin ja hyvän kirjan kanssa. Tosin en ole varma keskittyisinkö enemmän ihailemaan katosta roikkuvaa Flosin valaisinta vai nurkassa majailevaa kakluunia.

 

// Wednesday inspiration

 

Upea lauantaipäivä täällä länsirannikolla. Jäin tuossa yhtenä päivänä tällä viikolla miettimään, että onko sellaista kuin unelmatalo tai unelmakoti olemassa. Kun uutinen uudesta talosta levisi, on moni ystävä ja tuttava tiedustellut, että onko tämä nyt sitten se unelmatalo? Tietysti haluaisin vastata, että on. Mutta tiedättekö olen tullut tulokseen, että sellaista kuin unelmatalo ei edes ole. Mielipiteeseeni vaikuttaa varmasti se, että meillä rakentamisen motiivit ovat muualla. Tiedän myös, että näitä kolmea kotia (edellistä, nykyistä ja tulevaa) olemme rakentaneet yhtä suurella rakkaudella - ajatuksella, että siinä kodissa asumme hyvin pitkän ajan. Elämä vain on tarjonnut aina uuden mahdollisuuden rakentaa uusi koti ja kun se on tuntunut aina hyvältä ratkaisulta, ei päätöstä ole tarvinnut suuremmin miettiä.

 

 

Onhan se aivan ihanaa päästä rakentamaan taas uutta, sisustaa talo sen hetken mieltymysten. Lapsetkin kasvavat, jolloin pohjapiirros ja jotkin tietyt ratkaisut vastaavat taas sen hetken tarpeita paremmin. Kuitenkin olen sitä mieltä, että se on meille vain uusi koti. Tontti ei ole unelmapaikalla, vaikka hyvällä sellaisella kyllä. Rakennusmääräykset eivät vastaa unelmakotiani. Budjetti asettaa edelleen armotta rajoituksia. Rakentamisvaiheessa sattuu yleensä joitakin kommelluksia. Ja lopulta en ole varma, tiedänkö edes millainen unelmataloni olisi? Molemmissa rakentamissamme kodeissa on ollut ne omat hyvät puolensa, mutta hetken talossa asuttuani olisin niihin joitakin ratkaisuja eri tavalla tehnyt. En epäile hetkeäkään etteikö niin kävisi myös uudessa kodissamme. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö nykyinen tai tulevakaan koti merkitsisi minulle yhtään sen vähempää. Jokaiseen kotiin ja taloon liittyy ne omat muistonsa, joka tekee niistä erityisiä. Ja toisaalta kuka tietää, voihan olla että se unelmakoti siellä nurkan takana kuitenkin odottaa.