VUOKRAKODIN KEITTIÖ

 
Kodinhoitohuoneen ohella yksi tila tästä vuokrakodista on jäänyt vielä käsittelemättä ja se on keittiö. Vetolaatikot työtasoineen ja yläkaappeineen sijaitsevat vastapäätä olohuonetta, takkaseinän takana. Kuvista puuttuvat jääkaappi ja pakastin, jotka ovat vastapäätä allasta. Kaapit ja laatikot ovat mattavalkoiset, alumiinisilla vetourilla. Puoli vuotta vetouria käyttäneenä, olen erittäin tyytyväinen, että valitsimme erilliset profiilivetimet tulevan kodin keittiöön. Näihin uriin eksyy uskomaton määrä likaa ja pölyä.


 
Koska tasotilaa keittiössä on vain noin kaksi metriä, on se väistämättäkin täynnä pienkodinkoneita, leikkuulautoja ja esimerkiksi muropaketteja, jotka mielenrauhani vuoksi siirsin pois näkyvistä. Tasotilaa säästyisi kummasti, jos esimerkiksi mikro olisi mahtunut sille varattuun kohtaan yläkaappien väliin. Ja luonnollisesti keittiön säilytystilaa ei ole mitoitettu neljän ihmisen ruokatarpeita varten, mutta hyvin kaikki tarvittava on silti mahtunut!

 
Keittiöstä puheen ollen, uuden kodin keittiösuunnitelmatkin pyörähtivät vielä kerran ympäri tässä syksyllä. Ehkäpä vilkaistaan niitäkin kuvia ensi tilassa kunhan aikaa tälle harrastukselle vapautuu enemmän. Instagram-seuraajat tietäväkin, että tämä viikko kului Helsingissä opintojen parissa ja niin kuluu vielä ensi viikkokin. Seuraava lähiopetusjakso on sitten vasta maaliskuussa.
 
Tontilla alkaa olla seinät levytetty ja ensi keskiviikkona alkaa tasoitus- ja maalaustyöt. Muitakin kivoja sisustusjuttuja olisi teille kerrottavana, mutta palataan niihin viimeistään ensi viikonloppuna. Nyt venyttelyiden kautta nukkumaan. Huomenna peli Raisiossa.

TAKAN ASENNUS

 
Marraskuulla paljastin teille, että valitsimme tulevan kodin takan Nordpeisin valikoimista ja tällä viikolla takka viimein asennettiin. Työn hoiti Tiilikaari Raumalta. Asennus näytti vaivattomalta ja työ sujui jouhevasti. Taitava rakentaja olisi varmasti osannut koota takan itsekin.



 
Asennuksen jälkeen takka maalattiin mustaksi kertaalleen ja seuraavana päivänä uudestaan. Hormin asennus katon läpi jouduttiin siirtämään ensi viikkoon, koska talomme katto oli täynnä lunta ja perjantain vesisade olisi huuhtonut sulaneen lumen hormiaukosta sisätiloihin.

 
Tältä valitsemamme Salzburd M korotuspalalla koko komeudessaan. Tähän asti muuttokuume on pysynyt vielä taka-alalla, mutta voi miten näen itseni jo tuossa edessä tunnelmoimassa takkatulta.
 
*Tuotteesta on saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan. Postaus on toteutettu yhteistyössä Nordpeisin (www.nordpeis.eu) kanssa.

LELUSÄILYTYS



 
Poikien lelusäilytys täydentyi välipäivinä yhdellä uudella katseen kestävällä korilla. H&M:n Homesta matkaan lähti mustavalkoraidallinen pyykkikori. Siinä missä Varpusen korit kätkevät sisäänsä pehmolelut ja muoviset ukot, löytyy raidallisesta korista isommat autot, kuormaajat ja kaivurit. Eipä haittaa terävät kulmatkaan, koska kori on erittäin vankkaa tekoa.
 
Kerroinkin jo, että lelujen järjestyksessä pysyminen on yksi pakkomielteistäni. Lasten on helpompi löytää tavaransa ja minun äitinä taasen kertoa, mistä korista ja laatikosta mikäkin lelu löytyy, jos lapsen kärsivällisyys loppuu. Mari kirjoitti hyvän kommentin edelliseen Koti = mieli -postaukseen, miten toiset viihtyvät sotkussa siinä missä toiset kaipaavat järjestystä ympärilleen. Meidän perheessä ei ole siis epäilystä kuka rakastaa hyvin organisoitua ja järjestelmällistä säilytystä. :) Vuoroaan vaatehuoneen lattialla odottavat Plastron iso kaivuri ja traktori peräkärryineen, mutta niiden säilytyspulma ratkennee vasta uuteen kotiin muuttaessa, kun saamme tilaa enemmän ympärille.
 

KOTI = MIELI

 
Kävimme tässä syksyllä mielenkiintoisen keskustelun esimieheni kanssa siitä, miten koti ilmentää sitä, millainen ihmisen pään sisältö on. Tämä on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen viisauksia. Allekirjoitin väittämän välittömästi, joskin samaan hengen vetoon jäin miettimään liikkuuko päässäni yhtään mitään, koska kotimme on väritön (ainakin joidenkin mielestä) ja pelkistetty. ;)
 
 
Joka tapauksessa mielentilaani vaikuttaa suuresti onko koti siisti, kaapit ainakin suurin pirtein järjestyksessä ja lasten lelut siellä minne ne kuuluvatkin. Monesti minua on moitittu pikkutarkaksi ja allekirjoitan sen täysin, mutta se on vain osa minua. Tiedän kyllä, että ihana ja rentouttava viikonloppu ei ole siitä kiinni, onko viikkosiivous tehty, mutta kummasti se auttaa rentoutumaan, kun ei joka silmäyksellä kiinnitä huomiota villakoiriin.
 
Toisin sanoen jos koti on kaoottisessa tilassa, on mielenikin. Erityinen pakkomielle minulla on vessasta ja lasten leluista! Keittiön tasot ovat toinen paikka, jonne kerääntyy aina kaikki päivän posteista latureihin, kännyköihin, värikyniin ja legoihin. Niistä tyhjistä maitopurkeista ja palautusjuomapulloista puhumattakaan.
 
Olen jollakin tapaa aina kadehtinut niitä, joiden koti voi olla hyrskyn myrskyn ja se on ihan okei. Aikaa jäisi enemmän harrastamiselle, lapsille ja ruuanlaittoon, kun ei tarvitsisi heilua rätti kädessä niin usein. Mutta en toki valita, sillä valinta on oma. Minulle vain puhdas koti on yhtä kuin parempi mieli. Kuinka siellä?
 

UUSI LOMPAKKO



´
Teinpä erään hankinnan viime syksynä Helsingistä, josta en ole täällä vielä hiiskunutkaan. Ehdin hyvän tovin (liki kaksi vuotta) etsiä itselleni uutta lompakkoa ja lähes saman tovin ajattelin päätyväni tähän Michael Korsin Jet Set Travel ZA Continental -malliin mustana hopeoiduin kirjaimin. Kunnes sitten vertailevan tutkimuksen jälkeen paikan päällä Stockmannilla tulin tulokseen, että tämä Ralph Laurenin Tate Zip Wallet on paljon paremman kokoinen omiin käyttötarkoituksiini. Lisäksi logosta ei ole heti pääteltävissä merkki, joka sekin on enemmän mieleeni. Käytössä osoittautunut jämäkäksi ja hyväksi.
 
Tynkä työviikko alkaa olla lopuillaan. Aika mukava juttu!
 

SISUSTUSTRENDIT 2015?

 
Viikonloppuna kävin kurkkimassa Bloomingvillen ja H&M:n kevään sisustuksen stailauskuvia ajatuksena poimia viitteitä tämän vuoden sisustustrendeistä. Itse en juurikaan trendeistä sanan varsinaisessa merkityksessä piittaa, mutta huomaamatta sitä useampia valitsevia trendejä kotoa löytyy. Blogit ja lehdet sekä kauppojen tarjonta ohjaavat ainakin jossakin määrin minun sisustukseni linjaa.


 
Näiden kuvien perusteella edelleen harmaan eri sävyt sekä pastelliset värit säilyttävät pintansa. Materiaaleista metallia, pellavaa, marmoria ja vaaleaa puuta tullaan näkemään tänäkin vuonna. Hyvin pitkälle siis asioita, joita on nähty tähänkin asti. Sen sijaan ennustan, että vahvat geometriset kuvioinnit pehmenevät ja voimakasta mustavalkoista kuviointia nähdään vähemmän. Näistä esimerkkeinä H&M:n jakardikuvoitu tyynynpäällinen ensimmäisessä kuvassa ja Bloomingvillen kuvioidut maljakot.



 
Huomasin juuri, että Suvikin kirjoitti tänään samasta aiheesta. Joskin hyvin paljon syväluotaavamman analyysin kuin minä. Onnekseni joitakin samoja havaintoja olemme tehneet. Onko sinulla jo tämän vuoden trendit hallussa vai kierrätkö kaukaa?
 
// interior trends for 2015

LATTIAVALINNAN EDESSÄ

Laminaattia, lautaa, puuta vai vinyyliä? Rakentamisessa ollaan siinä vaiheessa, että lattiamateriaali pitäisi hiljalleen päättää. Haaveilen vanhan ajan valkoiseksi maalatusta puulattiasta, mutta se jää haaveeksi. Työvaiheet (lattian koolaaminen ja ovien höylääminen) muodostuvat kynnyskiveksi. Jäljelle jää parketti, laminaatti ja vinyyli.

 
Edellisessä kodissamme meillä oli laminaatti. Silloin en juuri osannut muita vaihtoehtoja edes ajatella. Jalan alla laminaatti tuntui viileältä, mutta nopeasti siihen tottui. Lapsiperheessä laminaatti on helppo kovan pintansa vuoksi. Naarmuja ja muita elämisen jälkiä ei juuri näy. Parketti sen sijaan on nyt alkanut viehättää lämpönsä vuoksi, mutta mietityttää miten se kestää lasten ja mahdollisten kotieläinten kanssa. Vinyyli on minulle vielä toistaiseksi tuntematon.

 
Toinen asia, joka vaikuttaa myös materiaalin valintaan, on ladonta. Kalanruotokuvio ihastuttaa kovasti, samoin kuviot, joissa on käytetty sekä vaaka- että pystysuuntaista asettelua. Joka tapauksessa haluaisin jotakin tavallisesta poikkeavaa juuri laudan/laminaatin asetteluun. Tai tätä mieltä olen joka toinen päivä. Ja joka toinen päivä, se perinteinen valonsuuntainen asettelu tuntuu parhaimmalta ratkaisulta. Kolmas, ratkaisevin asia taitaa kuitenkin olla budjetti. Parinkympin hintainen laminaatti verrattuna kuudenkympin parkettiin, kas siinä pulma.

Kuvat 1 / 2 / 3

KAUNIS KOTI



 
Juhlimme vuodenvaihdetta ystäväperheemme luona ja tässä muutama kuva heidän kotoaan. Noin 150 neliöinen, ulkoa tumma ja sisältä valkoinen omakotitalo on valmistunut vuosi sitten joulukuussa. Kuvat eivät tee likipitäenkään oikeutta tälle kauniille kodille. Luonnonvaloa antavat suuret ikkunat, valkoinen betonilattia ja avara tila ihastuttavat joka kerta sisään astuessa. Ja tuo Ikean harmaa sohva. Sellainen ehdottomasti meillekin!
 
Me vietettiin tämä päivä Turussa, käytiin Turun linnan lastenpäivillä. Linna oli kerrassaan ihastuttava! Lapsia kiinnostivat ritarit, miestä linnan rakentaminen ja äitiä sisustus. Jokaiselle jotakin siis! ;)

JOTTA VOIN SANOA OLEN ELÄNYT

En ole varmaan ikinä sen tarkemmin analysoinut ääneen saati itsekään, miksi blogia kirjoitan. Esittelyssä kerron tämän olevan virtuaalinen päiväkirja, mutta ei tämä ehkä sitäkään ole, koska päiväkirjan itse ajattelen sisältävän myös syvempiä ajatuksia ja palasia siitä oikeasta elämästä. Lasten kiukuttelua, laskujen maksua, hajonneita autoja - tiedätte kyllä. Tämä blogi on muistuttamassa minua siitä, että olen elänyt. Puhutaan ruuhkavuosista eikä turhaan. Kun mietin elämää viisi vuotta taaksepäin muistan ensimmäisenä luonnollisesti lapset. Muistan sen, miten esikoinen ei nukkunut kunnolla kolmeen ensimmäiseen kuukauteen, muistan ensimmäinen talon rakentamisen, muistan työpaikan menetyksen - isot asiat, joissa osittain on negatiivinen kaiku. Se, mitä haluan muistaa on ne pienet asiat, jotka tekivät minut onnelliseksi joka päivä. Niistä asioista tämä blogi on muistuttumassa. Toki mies ja lapsetkin ovat olennainen osa sitä onnellisuuden tunnetta, mutta heidän kasvokuviaan ei blogissa juuri näy ja se on tietoinen valinta. Haluan pitää tyylistä ja anonyymiydestä (mitä siitä on jäljellä) kiinni. Yhteenvetona: En halua huomata nelikymppisenä, että olen unohtanut elää elämääni, luopunut unelmistani, asettanut kaikki muut edelleni vain koska tuli lapset, talo, asuntolaina ja työ. Okei, on niitä asioita tuossakin kerrakseen, mutta ymmärrätte varmasti.

 
Vuosi 2014 oli meille hyvä. Ei suuria suruja tai takaiskuja elämässä, kun muistaa asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Uusi koti on valmistumassa, lapset voivat hyvin, parisuhteessa jaksetaan välittää ja ystävät ovat vierellä. Ei sitä oikein enempää voi pyytää. Välillä mietin ovatko asiat liian hyvin. Nautitaan siis tästä hetkestä.
 
Eilen kerroin, että tulevat neljä kuukautta ovat vauhdikkaita. Talon pitäisi valmistua maalikuulla, viimeistään huhtikuussa. Lasten neurologian erikoistumisopinnot päättyvät huhtikuussa. Ja jotta vauhtia ei puutu, hyppään kesken kauden mukaan takaisin rakkaan urheiluharrastukseni pariin. Jos kaikki sujuu suunnitellusti, juhlitaan huhtikuussa myös Suomen Mestaruutta.

 
Blogin puolella jatketaan silti samalla linjalla kuin ennenkin. Pääasiassa sisustusasioita, mutta ehkäpä enemmän myös perheen asioilla. Unohtamatta myös rakentamista. Olen myös miettinyt, että millainen kuva minusta on mahtanut välittyä teille. Haluan pitää kiinni tietynlaisesta omasta reviiristäni, avaan ovet jo kotiini. Sen vuoksi esimerkiksi kasvokuviani ei näy (toinen syy tähän on kyllä sekin, että minusta saa hyvin huonosti onnistuneita kuvia). Joka tapauksessa toivoisin enemmän kanssakäymistä teidän lukijoiden kanssa.
 
Tästä taisi tulla blogihistorian pisin teksti, kiitos jos jaksoit lukea. Yleensä tekstiä on vähemmän, kuvia enemmän. Nyt taisi kerrankin olla toisinpäin. Nyt sanottujen sanojen myötä, vielä kerran Hyvää Uutta Vuotta!