En tee mitään kaiken kattavaa kokoelmaa tämän vuoden tapahtumista, mutta totean, että tämä vuosi oli jälleen hyvä. Keväällä valmistui toinen itserakentamamme omakotitalo, joka on vuoden isoin kohokohta. Vaikka talo ei ole vielä kokonaan valmis ja mutkia on ollut enemmän matkassa kuin ensimmäisen talon kohdalla, on tämä silti koti - ja hyvä sellainen onkin.

 

 

Siinä missä viime vuonna oli meneillään isoja asioita (oma opiskelu, talonrakennus, kilpaurheilu), on lähtö vuoteen 2016 paljon rauhallisempi. Yksi iso asia ainakin näin ennalta ensi vuoteen mahtuu ja se on vanhimman pojan koulunaloitus. Toki esikoulun alkukin muutti arjen kulkua hieman, mutta koulu se vasta muuttaakin. Tällaiset etapit ovat yhtä aikaa haikeita ja jännittäviä, mutta iloisiakin asioita.

 

Jotakin hyvää olen tänä vuonna tainnut tehdä, koska joulupukki muisti minua muutamalla ihanalla lahjalla. Näistä ehdottomasti kaksi mieluisinta oli Anne Berestin, Audrey Diwanin, Caroline de Maigretin ja Sophie Masin Pariisitar. Pikaisesti silmäillessä kirja sisältää vallan hyviä elämänohjeita. Tämä onkin lukulistalla heti Konmarin jälkeen.

 

Toinen suosikki vilahtikin jo aiemmin täällä, kun kerroin silloisista toiveista. Yksinkertainen ja kaunis koru pitkällä ketjulla, sellainen uupui korukokoelmasta. Tuo Pernille Corydonin Twisted on juuri täydellinen.

 

Ansaittu joululoma on täällä. Tuntuu, että näiden kahden alkuviikon päivän aikana olisi tehnyt töitä neljän päivän edestä. Muutama asia jäi hoitamatta, mutta ei onneksi mikään niin tärkeä etteikö niitä ehtisi hoitaa ensi viikollakin. Pätkin yhden vuosilomaviikkoni niin, että välipäivinä olen töissä kahtena päivänä ja sitten loma jatkuu aina loppiaiselle asti. Ikään kuin kaksi lähes viikon mittaista lomaa siis edessä. Siinä syytä hymyyn. Luonnollisesti aihetta on hymyyn myös siinä, että päivän pituus alkaa taas pidetä ja matka käy kohti valoa.

 

Ja joulukin on aivan pian täällä. Perheen kanssa yhdessä oloa ja leppoisia hetkiä - niistä on tämäkin joulu tehty. Tänä vuonna meidän kodin suosikkikoristeiksi näkyy muodostuvan tähdet. Isot olohuoneen ikkunoiden valotähdet ovat Clas Ohlssonilta. Ruokatilan ikkunan tähdet ovat puolestaan House Doctorilta ja näiden ohella uusin lisä tähtikokoelmaan ovat Riiken pikkutähdet Kodinonnesta. Niin suloiset!

 

Aivan viime metreillä toivoin löytäväni vielä 180cm korkean vihreän ikikuusen, mutta hyvää vaihtoehtoa ei tullut enää vastaan. Alun alkaenhan suunnittelin ostavani sellaisen alennuksesta ensi vuotta varten, mutta olisi sellainen ollut ihana saada jo nyt. Vuoden päästä uusi yritys. Onneksi lapset pääsevät koristelemaan huomenna mummulan joulukuusen. Sama perinne on ollut jo useamman vuoden.

 

// Christmas decorations in my home.

 

Me vietetään joulu sukulaisten luona, mutta jotakin pientä valmistelua täälläkin asiaan silti kuuluu. Ei stressiä, ainakaan tietoista, mutta täytyy sanoa, että kylmä hiki ehti hiipiä iholle, kun viime keskiviikkona selvisi, että Tiny Printsille tekemäni tilaus ei ollutkaan sieltä ikinä lähtenyt. Anteeksipyyntöjen saattelemana olivat valmiita lähettämään kohtuuhinnalla uuden lähetyksen, jonka arvioitu saapumisaika olisi ollut keskiviikkona 23.12. Päätin sitten turvautua paikallisen valokuvaamon korttitarjontaan, koska jouluntoivotukset on mukavampi saada ajoissa perille. Ja ihan kivahan tuosta mielestäni tuli. Kaksi iloista pojankloppia, joiden hymy saa väkisinkin hyvälle tuulelle. Se on kortin tarkoitus - ilahduttaa vastaanottajaa.

 

// Christmas cards

 

Melkoista hoppua ollut arki viimeiset viikot. Perusrumbaa vauhdittaa lisäksi pikkujoulut, lasten joulujuhlat, joulusiivo ja pipareiden leivonta niin kotiin kuin töihin. Meillä on tapana työpaikalla muistaa näin joulun alla jokaista terapialastamme tai lapsenmielistä isolla sydämen muotoisella piparkakulla. Tänään sain viimeisen satsin omasta puolestani leivottua, joten yksi muistettava asia vähemmän. Lisäksi tänään on kotipuuhiin lukeutunut jo hankittujen lahjojen paketointi.

 

Aika julistaa Desenion kanssa yhteistyössä toteutuneen arvonnan voittaja. Onni suosi tällä kertaa anonyymiä nimimerkkiä kommentilla: "Forest silhouet isona ja siihen pienempi dreamcather viereen:) Tykätty myös fb:ssä. kaisukaje@hotmail.com". Voittajaan on otettu yhteyttä! Kiitos kaikille osallistujille.

 

Jos kuitenkin jokin juliste on hankintalistalla, on siihen vielä oiva tilaisuus, sillä -15% Hannaxmas -alekoodi on voimassa aina perjantaihin 11.12 klo 23:59 asti.

 

 

No niin nyt se eilen lupaamani arvonta. Arvonta on toteutettu yhteistyössä Desenion kanssa ja yllä on kuva taulukollaasista, jonka yksi onnellinen voittaa. Pakettiin kuuluu siis myös tuo oma suosikkini Foret.

 

Instagramin puolella viime viikolla jo vihjailinkin, että meille on kotiutunut uusia julisteita. Blogiyhteistyön myötä sain valita Ruotsalaisen Desenion valikoimista kaksi julistetta ja päädyin kauniin seesteiseen Foret -valokuvajulisteeseen sekä Simplicity -tekstitauluun. Päätöksenteko oli kovin vaikeaa, sillä valinnanvaraa on paljon. Nämä printit päätyvät myöhemmin makuuhuoneen seinälle yhdessä pojista otettujen kuvien kanssa. Desenion sivuilta saa muuten kätevästi vinkkiä taulukollaasien tekoon!

 

Tässä esittelyyn lupaamani itsetehty joulukalenteri. Tekoon tarvitset 24 kpl valkoisia paperipusseja, numerotarroja sekä yhden rullan washi-teippiä. Numerot kiinnitin pusseihin, jotka taitoin puoliksi ja kiinnitin seinälle teipin palasella. Pussit ovat seitsemässä rivissä numerojärjestyksessä. Näin jälkikäteen ne olisi voinut asetella myös sikin sokin, jolloin näky olisi mielenkiintoisempi, kun enää osa pusseista on kiinni seinällä. Nythän pussit hupenevat yläosasta lähtien eivätkä sieltä täältä. Lopuksi tein teipistä vielä kuusen muotoisen raamin pussien ympärille. Erittäin yksinkertainen ja helppo toteuttaa siis.

 

Joulukuun alku lähestyy ja ensimmäinen adventti tuntuu yllättäneen nurkan takaa. Vaikka joulua olen ehtinyt jo fiilistellä niin blogissa kuin muutenkin, tuntuu että aika rientää silti siivillä. Tänä vuonna adventtikynttelikkö on rakentunut yhdestä Tine K:n kalenterikynttilästä. Vielä ei yliviivata päiviä, mutta kynttilää voi silti polttaa.

 

Tähän päivään on mahtunut vanhimman pojan jalkapalloturnausta naapurikaupungissa sekä DIY joulukalenterin tekoa. Ilta vierähti ystäväperheen luona. Touhukas päivä, mutta kiva sellainen. Tuosta itsetehdystä joulukalenterista luvassa enemmän huomenna. Erittäin helppo toteuttaa, joten mattimyöhäisetkin ehtivät mukaan. Rentouttavaa sunnuntai-illan jatkoa!

 

// the first advent

 

 

Eipä tarvinnut kauan odottaa, että tänne länteenkin saatiin lumi maahan. Alkuviikolle on tosin luvattu jo vesisadetta, mikä tarkoittanee sitä, että lumi pysyy maassa vain lyhyen hetken. Parempi sekin sentään. Sunnuntaina kävin ottamassa muutaman kuvan ulkoa, niin kaunis ilma oli.

 

Meillä oli lauantaina työporukan piknikristeily ja vietimme samalla pikkujouluja. En ole ennen ollut piknikillä ja täytyy sanoa, että se oli oikein kiva tapa viettää päivää. Aikainen herätys vaati kuitenkin veronsa ja nukkumassa olin jo puolilta öin.

 

 

Olen vähän sellainen kausilukija. Saattaa mennä monta kuukautta, puolivuottakin, etten lue yhtään kirjaa ja toisaalla ahmin viisi kirjaa putkeen. Hyvä kirja tempaisee usein niin lujasti mukaansa, että kuljen sen kanssa joka paikkaan. Ellei lapsia olisi, voisin hyvin pötköttää koko päivän sohvalla kirjan parissa. Ehkä muistan syödä, ehkä en. Ja jos muistan, olisi kirja mukana myös ruokapöydässä. Tässä arjessa se oma rauhallinen lukuhetkensä on kuitenkin vasta silloin, kun lapset ovat nukkumassa.

 

Tällä hetkellä menossa on Kristine Barnettin Ihmeellinen mieli. Kirja kertoo pienestä pojasta, jolla todetaan autismi ja josta myöhemmin kasvaa maailman älykkäin poika. Valitsin kirjan puhtaasti ammatillisessa mielessä. Lainalapsistani eli työssä tapaamistani terapialapsista löytyy myös autismin kirjoa ja ajattelin, että kirja auttaisi ymmärtämään paremmin, mitä lapsi ajattelee. Yöpöydällä odottaa sitten jo vuoroaan KonMari. Se paljon puhuttu siisteyden ja organisoinnin käsikirja. Katsotaan löytääkö valmis minimalisti elämäänsä jotakin uutta näkökulmaa. Näissä merkeissä toivottelen leppoisaa viikonloppua! Täällä luvassa pikkujouluja ja päivä aloitetaan piknikristeilyllä. Sinne en taida tohtia kirjaa ottaa mukaan. ;) Menoa voi seurata instagramin puolella.

 

Pienin askelin kohti joulua. Viikonloppuna asettelin sohvapöydälle korkeampia kynttilänjalkoja, tällä kertaa Iittalan Festivoja. Sohvalle vaihdoin ruskeasävyisten tyynyjen tilalle harmaan ja valkoisen neuletyynynpäällisen, jotka ovat ostettu Stockmannilta muutamia vuosia sitten. Käytävän tasolta peikonlehden ja anopinkielen siirsin yläkertaan, jotta tilaa jäi Ikeasta ostamalleni huonekuuselle. Pienestä se talvisempi ja jouluisempi tunnelma jo syntyy. Seuraavaksi joulutähdet ikkunoihin sekä valosarja takan ja puukorin ympärille.

 

Meillä ei ole ollut tähän asti lainkaan joulukuusta, koska vietämme joulun tienoilla kaksi kolme yötä sukulaisten luona. Tänä vuonna kuitenkin ajattelin metsästää meille ikivihreän joulukuusen viimeistään alennusmyynneistä ellen jo aikaisemmin löydä hyvää vaihtoehtoa. Aitoa ei tietysti mikään voita, mutta ikivihreä voisi olla meille parempi vaihtoehto. Itselleni joulukuusi oli lapsena ehdoton, joten koen, että on tärkeää pitää perinteistä kiinni.

 

// baby steps towards Christmas decoration

 

Yleensä inhoa kylmää ilmaa, pakkasta ja luntakin silloin, kun sitä tulee metrikaupalla. Selailin vanhoja kuvia menneiltä vuosilta jouluinspiraation merkeissä ja yhtäkkiä huomasin oikein kaipaavani sitä, että nenänpäätä kipristää ja lumi narskuu kengänalla.

 

Yllä olevat kuvat ovat vuodelta 2013. Asuimme silloin ensimmäisessä rakentamassamme omakotitalossa. Noiden kuvien tunnelma on sellainen, jota etsin myös nyt. Erityisesti niissä viehättää lämpimät maanläheiset sävyt, kynttilöiden tuoma hämärä valo ja pehmeät materiaalit. Hyvin perinteiset asiat siis. Joululle on luotu nyt myös oma tunniste blogin sivupalkkiin. Kokoan sinne jouluun liittyvät postaukset jatkossa.

 

// Snow is welcomed. Would make all difference what comes to finding the Christmas spirit.

 

 

Nyt katsaus sellaiseen kodin kohtaan, joka ei ole blogissa ennen näkynytkään. Nimittäin meidän eteiseen. Sisustus on vielä kovin riisuttu tai ainakin näissä kuvissa. Totuus on lapsiperheiden tavoin yleensä toinen. Lattialla kenkäpareja enemmän kuin tarpeeksi, sulassa sovussa reppujen ja parittomien hanskojen kanssa. Ulkovaatesäilytyksen virkaa ajaa kolmimetrinen liukuovikaappi, joka sijoittuu alemmassa kuvassa oikealle. Täytyy kyllä kiittää lapsia, sillä molemmille löytyy kaapista omat koukut ja korit, joihin aika uskosti muistavat nostaa pipot ja kaulahuivit. Ne hanskatkin joskus.

 

 

Avaimet, lompakot, ylimääräiset etukortit, taskulamput ja muu sälä säilyvät tarjoiluvaunun päällä harmaassa Ikean ja tummanharmaassa Tine K:n laatikossa. Nyt yli vuoden päivät olen yrittänyt metsästää tuohon paikalle jotakin vanhaa kaappia tai lipastoa kodikkuutta tuomaan. Myös peili ja tuoli olisivat varsin kätevät.

 

Eteistä koskee sama tunne kuin koko muutakin kotia näin syksyisin. Esille kauniita runsaita asetelmia ja pehmeitä tekstiilejä, seinille tauluja ja valoja - mutta kun kevät koittaa, on tyyli taas paljon pelkistetympi.

 

// hallway

 

Teemana tänä vuonna oli jääkiekko ja paikallinen SM-liiga seura Rauman Lukko, jonka väreissä poikanikin pelaa. Viime vuonna kiekon pelaaminen ei ollut vielä niin suuressa nosteessa, mutta tänä vuonna se on saavuttanut ihan omat sfäärinsä. Ulkoleikeissäkin suurin hitti on katulätkän peluu ja kuvioita hiotaan paperille. Synttärilahjattoiveet liittyivät niin ikään jääkiekkoon tai toiseen lemppariin eli pikkulegoihin.

 

 

Edellisten vuosien kokemuksella kaverijuhlien tarjottavat koostuivat karkeista, sipseistä ja nakki-lihapulla-viinirypäle -koktailista. Aikuisten kesken tarjottaviin panostettiin sitten enemmän. Lukko-aiheinen täytekakku, mokkapalat, pizza, karkit ja keksit, joista riitti sopivasti makeaa myös isänpäivän herkkupöytään.

 

 

Kaverisynttäreiden kohokohta oli tänä vuonna herkkujen sijaan pääohjelmanumero, josta vastasi Rauman Lukon maskotti Eetu-kettu. Täyden työn sai ensin tehdä, että 15 lasta pidettiin poissa ovilta, sillä salaisuus ei pysynyt piilossa aivan loppuun asti. Synttärit päättyivät yhteiskuvaan Ketun kanssa. Jokainen sai mukaansa Eetun nimmarein varustetun Lukko-tarran sekä äideille whatsapin välityksellä lähteneen yhteiskuvan. Eetu oli suuri menestys ja lapset aivan innoissaan. Tässä vinkki muillekin!

 

Nyt kun juhlahulinat ovat alkavat olla pikkulegojen kokoamissavottaa lukuun ottamatta takanapäin, voi alkaa hiljalleen fiilistellä lähestyvää joulua. Aika ihanaa!

 

// Today is my older son's 6th birthday. Here's some details of the parties.

 

 

Makuuhuone on vielä aika alkutekijöissään, kuten kuvista näkyy. Seinän vieressä lojuvat listat puhukoon puolestaan. Harmaan sävyjä, kynttilät yöpöydillä ja lämmin torkkupeitto. Niistä on meidän makuuhuoneen syksy tehty.

 

Kaiken muun sisustamisen kanssa näet käyn jatkuvaa sisäistä painia. Syksyn ja talven tullen kaipaan lämpöä ja pesämäisyyttä, jota täysin valkoinen korkeakattoinen tila ei juurikaan tarjoa. Olen miettinyt yhden seinän maalaamista, mutta en ole varma itsekään olenko valintaani tyytyväinen jokaisena vuodenaikana. Kevään myötä useasti alkaa kaivata vaaleita pintoja. Sängynpäädyn hankkiminen aiheuttaa samoja ristiriitaisia tunteita. Korkea seinä kaipaa taulukollaasia tai muuta järeää ratkaisua. Lisäksi yksi tuoli on hankintalistalla. Yöpöydän valaisimet haluaisin vaihtaa. Tai ainakin miehen puoleisen. Jotakin miehisempää tilalle. Sellaisia ajatuksia juuri tänään makuuhuoneesta.

 

// autumn feeling in bedroom

 

 

Meidän sisäkattomme on niin sanottu "röpelökatto" eli ruiskutettua kipsilaastia. Tästä samaa materiaalia käytimme myös edellisen omakotitalomme sisäkatoissa. Kipsilaasti nimensä mukaisesti ruiskutetaan kattoon. Itse en pidä paneloiduista (puu tai mdf) katoista sen ulkonäön vuoksi. Katto on kuitenkin valaisinten, ilmanvaihdon tai pistorasioiden vuoksi rei'itetty, joten halusin, että loppuosa on ehyttä pintaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut tasoittaa katon kipsilevyt ja maalata, mutta tämä olisi ollut työläämpää ja siten kalliimpaa.

 

Sellainen seikka kannattaa kuitenkin huomioida, että tätä röpelökattoa ei voi pyyhkiä märällä, koska pinta "sulaa". Sen sijaan pöly irtoaa pölyhuiskulla ja harvoin katto nyt kovin pölyinen edes on.

 

Tähän samaan ajattelin kertoa myös muutaman sanan katon muodosta. Talossahan on lapekatto ja tietoisesti jätimme vinon katon myös sisäpuolelle niiltä osin kuin se oli järkevää. Parvi, olohuone-keittiö, käytävä sekä meidän makuuhuoneemme ovat korkeaa tilaa vinoine kattoineen. Poikien huoneissa, molemmissa vessoissa sekä kodinhoito- ja kylpytiloissa katto on alas laskettu. Katon alas laskeminen muissa tiloissa olisi teettänyt meidän mielestämme turhaa työtä ja onhan se myös persoonallinen ratkaisu. Kahteen kohtaan, käytävän päähän ja eteisen ulko-oven yläpuolelle täytyi rakentaa erilliset kotelot, jotta saimme ilmanvaihtokanavat asennettua höyrysulun sisäpuolelle. Näin säästyttiin myös ilmanvaihtoputkien eristämiseltä. Vastaan lisäkysymyksiin mielelläni!

 

 

Kävin lukemassa kahden viime vuoden takaisia ajatuksia Pyhäinpäivältä äsken. Hyvin samanlaisia ajatuksia niin silloin kuin tänäänkin. Emme juhlineet Halloweenia, mutta emme erityisesti viettäneet myöskään Pyhäinpäivää. Jotenkin silti tästä päivästä muodostui tunnelmaltaan harras ja ehkä juuri sellainen päivä, jolloin muistetaan pitää huolta toisistamme. Vietettiin aikaa lasten ja ystävien kanssa. Touhuttiin ja pötköteltiin - sopivassa suhteessa molempia.

 

Arki on niin rutinoitunutta ja täynnä hoppua, että tällaiset viikonloput ovat aivan ihania. Olla kotona ja tehdä asioita To do -listalta oman mielenkiinnon mukaan. Pyhäinpäivän ruokapöytäasetelmaan ujutin mukaan kynttilöiden lisäksi Scandinavian Design Centeristä tilaamani Lyngbyn maljakon. Niin kaunis ilman kukkiakin!

 

// All Saint's Day and Halloween - spending time with family and friends