Tämä Verso designin kori on ehdottomasti yksi niistä tavaroista, jotka päivästä toiseen tuottavat iloa. Se tuottaa sekä visuaalisesti hyvää mieltä että on hoitanut sille varatun tehtävän mallikkaasti. :) Itselleni käy liian usein niin, että kun jokin asia on poissa silmistä, se on myös poissa mielestä. Aikoinaan ostin Ikeasta tuon harmaan laatikon kätkemään sisälleen maksamattomat laskut, kynät, muistilaput, laturit ja mainoskupongit. Laskut varsinkin jäi herkästi hoitamatta, koska eivät olleet näkösällä muistuttamassa itsestään.

 

Jos kuitenkin joskus toimeennun kuljettamaan maksamattomia laskuja vaikkapa kalenterini välissä, löytää tuo kori varmasti paikkansa meiltä. Esteetikon silmää miellyttäisi enemmän se, että kori kätkisi sisälleen esimerkiksi lautasliinoja. Sommittelen sitä mielessäni uuden kotimme keittiöön tuomaan lämpöä valkoisen kalustepinnan, rosteristen kodinkoneiden ja vaalean harmaan betonilattian keskelle. Ai niin tässä muuten näette mihin mattoon päädyin! :)

Loppuun Kiitos Keittiöpohdintaa -postaukseen tulleista kommenteista. Vastaaminen on tarkoituksella jäänyt - olette antaneet niin paljon ajatuksen aihetta. Keittiö menee todennäköisesti ikkunan osalta jälleen uusiksi, ja itse asiassa ainoastaan saareke jää nykyiselle paikoilleen. Ikkuna palautuu myös alkuperäiselle paikalleen. Palaan näihin asioihin kuitenkin vielä. Nyt reipasta keskiviikkoa!

 

Idean näiden ajatusten jakamiselle sain Beauty of Life -blogin kirjoittajan S:n tekstistä Loppu!! Olen painiskellut aika tarkkaan viimeisen vuoden näiden samojen ajatusten kanssa. Teen jaon kahteen, jotta teksti ei venyisi kilometrin mittaiseksi. Ensin siis ajatuksia ostamisesta ja kuluttamisesta. Muun muassa muutto omakotitaloon, toisen lapsen syntymä ja uuden talon sisustaminen ovat jäsentäneet ajatusmaailmaani voimakkaasti kyseisenä ajanjaksona. Tunteet myllertävät laidasta laitaan. Tarvitsenko todella tuon uuden valaisimen, voisinko lutrata vedellä suihkussa vähemmän, palaako ulkovalot turhaan ulkona, tarvitseeko isompi poika talveksi toisen toppapuvun? Tässä kysymyksiä, joihin yritän etsiä vastauksia.

 Minua on alkanut pikku hiljaa entistä enemmän puistattaa jatkuva ostaminen ja suuri energiankulutus. Tiedän, ostin juuri sen paidan Lindexiltä ja pohdin niiden pallovalojen ostoa. Mutta minusta on tullut huomattavasti harkitsevaisempi ostosten tekijä ja energiankuluttajakin. En peräänkuuluta vihreiden valintojen puolesta tai ostolakoista, sillä ostamistakin tarvitaan, jotta maailman talous pyörii. Mutta ehkäpä jokaisella on kuitenkin jollakin saralla mietinnän paikka. Itse yritän kiinnittää huomiota pieniin asioihin. Aikaisemmin minulle laadun korvasi määrä. Mitä enemmän sitä parempi. Parikymmentä paria kenkiä näytti todella hyvältä joskus silmissäni. Ostosreissulta ei myöskään koskaan voinut palata tyhjin käsin. Kun kerran on lähdetty, on myös löydettävä jotakin. Rakastin ottaa niitä kymmenen minuutin niin lämmintä vettä kuin hanasta suinkin tulee -suihkuja. Palkitsin itseni myös usein erilaisin hankinnoin. Tästä ja muistakin "pahoista tavoista" olen alkanut oppia eroon.

Nykyisin teen harvoin enää impulssiostoja. Tutkin netistä valikoimaa, ja kaupassakin mietin vielä kaksi kertaa käyttötavaroiden hankintaa. Ruoka on tietysti asia erikseen. Pyrin tekemään ajattomia ja kestäviä hankintoja (enkä tällä tarkoita, että kaiken pitäisi olla designia). (Siinä muuten lause, josta saisi kokonaan toisen postauksen.) Olen jo muutaman vuoden kuluttanut ahkerasti kirpputorien pöytiä myymällä 15 paria niistä 20 kenkäparista, ja nähnyt miten paljon tavara vaihtaa omistajaa pelkästään kirpputoreilla. Ei siinäkään mitään pahaa ole, toisen roska kun voi olla toisen aarre, mutta ymmärrätte ehkä pointin.

Samaa pätee energiankulutukseen. Nykyisin yritän suoriutua suihkusta nopeasti, maalämpö lämmittää talomme, poltamme puita takassa muunkin kuin tunnelman vuoksi, talo on pitkälti valaistu led-lampuin ja turhia valoja ei talossa pidetä päällä. Aika ajoin on hyvä pysähtyä miettimään, mihin tämä maailma on menossa ja millaisen historian ja arvomaailman jätämme jälkikasvullemme.

No niin, olipa ehkä aavistuksen raskaitakin ajatuksia näin maanantain kunniaksi, mutta ehkäpä hiljattain vietetty energiansäästöviikko voisi olla osittain sitä joka viikko ja lähestyvää joululahjabuumia voisi miettiä kestävän kehityksen kannalta. Pienestä se isokin ponnistaa. Millä ajatuksin siellä liikutaan, mitä tulee kuluttamiseen ja ostamiseen? Aurinkoista maanantaita!  

Nyt on aika polkaista käyntiin tämänkin blogin osalta virallinen joulun odotus. Itselleni joulu on ihastus, toisille vihastus. Olen jouluihminen ja sen vuoksi aloitan kaiken asiaan kuuluvan touhuamisen yleensä hyvissä ajoin. Joulusiivouksen olen aloittanut jo tämän vuoden osalta. Meille joulu tulee myös kaappeihin, joten koti siivotaan perusteellisesti. :) Mutta kun sen tekee vähän kerrallaan, ei stressiä pääse syntymään. 

Mutta nyt, nyt mielessä on joulukortit. Me lähetämme joulukortit noin 50 eri osoitteeseen ja osan olen tehnyt lasten avustuksella yleensä itse ja osan ostanut valmiskortteina. Tänä vuonna ajattelin noudattaa samaa kaavaa ja aikomukseni olikin käydä täydentämässä askartelutarvikevarastoja, kunnes työkaverini vinkkasi minulle eräästä nettisivustosta. Onko tinyprints teille jo ennestään tuttu?

Se oli puhdasta rakkautta ensi silmäyksellä. Pyörähdin pikaisesti Lindexillä perjantaina töiden jälkeen ja siellä se roikkui tangossa odottaen kantajaansa. Aivan täydellisen ihana printti t-paita, joita olen valkoisina metsästänyt koko syksyn vaatekaappini täytteeksi. (T-paitojen hankinta talvea vasten, kun onkin todella perusteltua. :D) No entistä suuremmin polttein odotan niitä +20 kelejä.

 

Alkuviikon kylmien ilmojen jälkeen nämä +10 asteet tuntuu jo ihan parilta kymmeneltä asteelta. :) Tälle t-paidalle ei ehkä ihan heti käyttöä tule, mutta kuten sanottua tämä New York lover ei voinut vastustaa kiusausta. Tämä on muuten toinen t-paita, joka on Lindexin mallistoa. Ensimmäisen ostin kesän alussa ja on ollut laadultaan uskomattaman hyvä. Saumat eivät kierrä, kangas ei ole nyppyyntynyt ja hintakin oli 17,95 kuten tällä paidalla. Harvemmin tulee enää itselleen vaatteita ostettua (ainakin verrattuna siihen, mitä se joskus on ollut), mutta kun ostaa niin Lindex täytyy pitää mielessä. Onko siellä tottuneita Lindexin käyttäjiä? Ja ylipäänsä mitä mieltä olette laadusta?

Meille muutti viime kuun puolella Kodinonnesta suloinen Verso Designin pärekori. Tämä lukeutuu myös niihin villi ajatus, pakko toteuttaa -asioihin, ja kuvasin korin silloin keittiön maljakossa viihtyneiden neilikoiden kanssa. Kuten kuvista näkyy, syksyn värit olivat juuri sinä aurinkoisena sunnuntaina parhaimmillaan. Naapureilla riitti jälleen nähtävää, jos sattuivat kurkkimaan ikkunasta. :)

 

 

Me oltiin sitten lauantaina siellä Turussa. Huoh. Tuumasin miehelleni, että saanhan mennä seuraavalla kerralla yksin. Ei kaikki sentään nyt ihan penkin alle mennyt, mutta riittävästi puhinaa kuului vanhempien suusta päivän aikana. Isompi poika jo sanoi, että "nämä ovat tosi kivoja reissuja". Pääasia siis, että lapset viihtyivät.

Ihanaa maanantaita! Tälle viikkoa onkin luvattu aika lämpöisiä päiviä. Tämä vilukissa tykkää!
 

Ei se Saana ja Olli -tyyny sentään sinne kalliolle jäänyt, vaan notkuu nyt sulassa sovussa muiden tyynyjen kanssa sohvallamme. Lisäksi sohvalta löytyy sekalainen kasa muita tyynyjä. Pärjäisiköhän näillä jo joulun alle? ;) Viime päivinä jokaiselle tyynylle on ollut käyttöäkin. Sen verran hyytävä ilma on ulkona ollut, että työpäivän päätteeksi on mieluusti viettänyt aikaansa sisätiloissa. Tilausta on ollut takkatulen lämmölle, kynttilöille ja pehmoisille villasukille.

 

Tänään sen sijaan selätetään kylmyys ja lähdetään koko perheen kanssa Turkuun. Mies haluaa Body Action myymälään, minä Akateemiseen kirjakauppaan, lapsille jotakin Stadiumista ja Ikean lihapullat (no saattaa sieltä Ikeasta äidillekin jotakin löytyä). Mukaan tarvitsee pakata siis lauhkeat hermot. :) Ihanaa lauantaita! 

 

Haastan omalta osaltani lukijat ja kanssabloggarit. Osallistu mukaan kampanjaan postaamalla "Kävikö pahasti?" -logo blogiisi ja vaikka ylläoleva tekstipätkä tai tiivistä asia omin sanoin: tyyli on vapaa, asia tärkeä.  Voit linkittää alkuperäisen tarinan ja kommentit, tai kertoa postauksessa myös omia kokemuksiasi auttamistilanteista tai törmäämistäsi auttamatta jättämis-tilanteista, tarkoitus on herättää ajatuksia ja keskustelua. Jos sinuakin kiukuttaa ihmisten välinpitämättömyys, niin sinulla ei tarvitse olla blogia osallistuaksesi, sillä voit jakaa kampanjan viestiä eteenpäin myös sen facebook -sivujen kautta.

Valitettavan usein sitä itsekin kohtaa ihmisten välinpitämättömyyttä, tehtävän joko itselle tai toisille. Minulla on sukulaisia Atlantin takana ja eritoten aina heidän luona vieraillessani minua alkaa ärsyttää suomalaisten uppiniskaisuus, sisäänpäinkääntyneisyys ja juurikin se välinpitämättömyys. Muutama muukin adjektiivi tulee mieleen, mutta se ajaa ehkä ohi tämän kampanjan tarkoituksesta. Kaipaan aitoa välittämistä toisesta ihmisestä, niitä pieniä huomionosoituksia. Avataan ovi vanhukselle tai pakataan se kauppakassi, autetaan kadulle levinneiden tavaroiden keräämisessä, luodaan yhteisen pihatien lumet, haetaan napurinkin posti tai vaikka annetaan tietä jalankulkijalle. Kaiken kiireen keskellä huomioitaisiin, että tähän maailmaan mahtuu jonkun toisenkin napa. Välitetään yhdessä.

Useampi on jo varmasti kuullutkin tästä turkulaisesta suunnittelijapariskunnasta ja heidän hampputekstiileistään. Oman ensi kosketukseni sain facebookin kautta jaetusta linkistä Saanan ja Ollin sivuille ja yllätyksekseni huomasin, että Ollihan on kulkenut samoja kouluja kanssani nuoruudessa. Ollaan sitä samoissa kotibileissäkin viipotettu. :)

 

Pariskunta on urallaan niittänyt jo kansainvälistäkin kunniaa ja kuoseja on painettu muun muassa laattoihin. Viimeisin mallisto Villi Pohjola julkaistiin syksyn Habitare-messuilla. Oman pienen palani Saanaa ja Ollia hain mukaani Sisustuksen Koodista viime viikkoisella Turun reissullani. Kotisohvalle päätyi Maailman synty -kuosin musta tyyny.

 



Kuukausi takaperin häärättiin ahkerasti uuden talon keittiösuunnitelmien kimpussa ja nyt minulla on näyttää kuviakin. Päästiin lopulta Puustellin kanssa yhteisymmärrykseen hinnasta (kiitos mieheni peräänantamattoman tinkaajan luonteen) ja niin kaupat solmittiin. Uusille lukijoille taustaa valottaakseni: Emme siis kilpailuttaneet muita, koska edellisen talomme keittiövertailu oli vielä tuoreessa muistissa (suurpirteinen hinta-laatusuhde). Toiseksi haimme nyt keittiöömme korkeakiiltovalkoista ovea ja Puustellin korkeakiiltovalkoinen ovi on maalattua MDF-levyä, jonka kanttinauha on laserpoltettu. Ajan kanssa nauha ei siis lähde kirpoamaan, vaikka oven laittaisi uuniin (joskin kuka niitä etulevyjä paistaa?). :) Kolmanneksi meillä on jo yksi hyvä kokemus Puustellista taustalla. Nämä siis vaikuttivat suurelta osin päätöksentekoon ja kun vielä hintakin saatiin kohdilleen, oli lopullinen päätös valmis.

 

Mutta nyt niihin kuviin. Elokuussa pohdittiin talon pohjapiirroksen yhteydessä keittiön ikkunasijoittelua. Otin yhteyden keittiösuunnittelijaan ja yhteispalaverin jäljiltä hän piirsi meille tällaisen keittiön.

 

 

Ylläni on H&M:n jakku, Vilan valkoinen ohut pusero sekä Object farkut. Kengät ovat Vagabondin, nahkahanskat Mutkan ja lenkillinen kukkaro Calvin Kleinin. Huivi on vanhempieni tuliainen Pariisista. Merkkiä en tiedä, mutta se on ihanan pehmoinen ja pidän tuosta kaksivärisestä kuvioinnista.

 

Näissä tunnelmissa on mukava aloittaa viikonloppu. Meillä on tänään edessä vanhemman pojan kaverin synttärit, joita on koko viikko odotettu. Hyvin sokerinhuuruinen ilta siis edessä! :) Ja niin polveni kuntoa on tiedusteltu. Ortopedi kertoi eturistisiteen olevan 2/3 osaa myöten revennyt. Aktiivinen kuntoutus ja toivotaan, että ristiside kestää ja leikkaukselta vältyttäisiin.

Tänään vuorossa loikkaus uuden talon sisustukseen. Olen viime viikot marmattanut miehelle, että harmittaa kun mitään ei tapahdu. Ei vanhan talon suhteen, eikä uuden. Inhoan odottamista. Onneksi nyt on kuitenkin hiukan asioissa edetty, facebook -seuraajat tietävätkin. Muutama viikko sitten kävimme kaivamassa tontilla (tai kaivuri kävi, luonnollisesti), jotta näimme miten kallio asettuu. Ja viime perjantaina tehtiin keittiökaupat sekä talon lopputarkastus hyväksyttiin. Viikonlopun yli tehtävälista lepäsi laakereillaan, joten käytin ajan hyödyksi pohtimalla tulevan kodin olohuoneen valaistusta.

 

Valaistus oli mielestäni kinkkisin osuus nykyisen talon suunnittelussa. Kun tutuksi olivat tulleet valon värit ja teho, piti vielä miettiä miten valo toimii vinokattoisessa tilassa ja miten korkea huonekorkeus vaikuttaa asiaan. Näiden samojen asioiden kanssa painitaan myös nyt. Olohuoneessa on vino katto, ja huonekorkeus on korkeimmassa kohdassa noin kuusi metriä.

 

 

 

 

 

Ajatuksissa on, että tällä kertaa kattoon asennettavia kiinteitä valaisimia olisi vähemmän, koska tässä kodissakin ne ovat hyvin harvoin päällä. Lähinnä siivousvaloina, jos silloinkaan. Ruokapöydän ylle asennetaan roikkuva valaisin (kotoamme jo löytyvä Lokki). Tv-tasolle tulee Kartellin Bourgie ja sohvanurkkaukseen (yllä olevan kuvan vasen alareuna) Nice-lattiavalaisin, jotka nekin jo löytyvät kotoamme. Nyt kysymys kuuluu, mitä muita valaisimia tilaan pitäisi asentaa?

Halusin kovasti sohvapöydän päälle kaksi roikkuvaa valaisinta, jotka laskettaisiin melko alas asti. Kattoon voisi asentaa tarpeen mukaan ehkäpä valaisinkiskoa tai spotteja. Mutta näiden käyttötarkoitus ja valaistusteho tulee miettiä tarkasti, koska huonekorkeutta on todella se viidestä kuuteen metriä koko olohuoneen alalla. Tv-tason vierestä nousee portaat parvelle. Sohvapöydän päälle tulevia valaisimia olen pyöritellyt mielessäni ja nyt haluaisin kuulla teitä.

 

Kollaasiin olen kerännyt tämän hetkisiä suosikkejani, jotka ovat Tom Dixonin Beat Light valaisimet valkoisina ja mustina, Lightyearsin Calabash hopeisena ja mustana, Artekin A330 -sarja sekä Muuton Fluid. Erityisesti mietityttää kunkin valaisimen teho ja sen vuoksi näitä tarvitsee päästä tutkimaan paikan päälle ennen päätöksen tekoa. Myös metallimieltymykseni saattaa kadota siihen mennessä, kun asennus on ajankohtainen, joten tätä päätöstä ei kannata vielä tehdä. Jos teillä tulee mieleen muita hyvin valaisinehdotuksia niin antakaa palaa. Kaikki apu on tarpeen!

 

Syksy on ollut sellaista tunteiden vuoristorataa. Viime viikkoihin on mahtunut paljon up and down -hetkiä. Tiedättekö niitä sellaisia lyhyitä epätoivon hetkiä, jotka kuitenkin jo seuraavana päivänä tallautuvat positiivisuuden jalkoihin. Omalla kohdalla nämä down-ajatukset ovat liittyneet työhön, taloasioihin ja kiukuttelevaan polveen. Työkuviot polkevat paikallaan, mikä ei sovi itselleni ollenkaan. Olen toiminnan nainen alusta loppuun ja itsestä riippumattomat asiat saavat joskus savun nousemaan korvista. Kaikki kun eivät ole yhtä hätäisiä luonteeltaan. Myös taloasioiden eteneminen on sapettanut, juurikin näistä samoista syistä. Kun mitään ei tapahdu - tai tapahtuu, mutta minun mittapuulla tapahtua saisi paljon nopeammin. Viimeisimpänä isompana huolena on turvonnut polvi. Olen tänään menossa magneettitutkimukseen ja sormet varpaita myöden ristissä toivon, että operaatioilta vältyttäisiin. Tässä kohdin pelkään kuitenkin, että jonkinasteinen tähystys on edessä, riippuen vamman laadusta. Työ on tällä hetkellä niin mielekästä, että en millään malttaisi jättäytyä pois. No surraan tätä vasta sitten, jos ja kun se on aiheellista.

 

Tässä kohdin voi jälleen muistuttaa kuitenkin itselleen, että jos murheiden taso on tämä, ei kovin syvälle harmauteen kannata vaipua. Asiat voisivat olla huonomminkin. Sen ajatuksen voimalla suupielet ylöspäin ja kohti uutta, mielekästä viikkoa!

Aloitin päivän hyvin arkisella askareella, ikkunanpesulla nimittäin. Kaikessa tuoksinnassa havahduin katsomaan näkymää ulos. Hetkeen en ollut uskoa silmiäni, mikä väriloisto ruudun takana pilkotti.

Meillä piti olla tänään rauhallinen sunnuntai, mutta isovanhemmat saapuvatkin kylään ja illaksi mies lähtee ystäviemme rakennukselle avuksi. Ajattelin keksiä poikien kanssa jotakin spesiaalia - ehkäpä leivomme tai lähdemme metsäretkelle! Olisipa ilma yhtä aurinkoinen illallakin.

Käytin hyväkseni Stockmannin tarjouksen ja tilasin kokeiluun kaksi Pappelinan mattoa. Sellainen on jo jonkin aikaa majaillut hankintalistalla, ja positiivisista kokemuksista on saanut lukea esimerkiksi useammasta blogistakin. En osannut päättää, kumpi olisi miellyttänyt enemmän ostohetkellä, joten pelasin varman päälle. Nyt kysymys kuuluu, kumpi jää?